Heippa taas. Mun on pakko kertoa nyt, etta oon kylla tosi,tosi tyytyvainen etta paatin kaikesta huolimatta lahtee tanne Meksikoon takasin vajaan vuoden Suomi-visiitin jalkeen. Mulla oli tunne, etta jotain on viela kesken, ja kauhea ikava tanne alkoi kalvamaan paivittain. Sillon on kuunneltava sita tunnetta. Viime aikoina oon kohdannut enemman kun ikina elamassani ihmisten negatiivisia, jopa tuomitsevia ennakkoasenteita, ja tuntuu, etta vahan enemman taas hahmotan omaa itseani ja arvomaailmaani niiden myota, ainakin sen, mita en halua olla, ja sen, milla tavalla en ainakaan halua elaa.
Mun taytyy kylla sanoa, etta se, etta oon tietosesti jattanyt lukematta uutiset Suomen taloustilanteesta ja leikkauksista, lakialotteista, pakolaiskriiseista ymsyms, on ylentanyt mun mielialaa ihan huomattavasti. En oo ikina ollut niita, jotka haluaa sulkee silmansa kaikilta maailman ongelmilta, mutta jossain vaiheessa myos mulle maailmantuskan kantaminen myos mulle saa riittaa.
Uutiset ei oo taalla millaan tasolla parempia kun Euroopassa talla hetkella, ja valilla sita heraa aamuyosta luotien pamauksiin, mutta ihmisten lampo on jotenkin niin lohdullista taalla. Voit saada jonkun kannustavan elamanohjeen vastaantulijalta jos kuljet paa painuksissa tai puolituttu ei ikina unohda kehua sun silmien varia tai sympaattisuutta. Se tarttuu.
Oon viimeaikoina joutunut puolustamaan omaa elamantyyliani viimeisen parin vuoden sisalla (erityisesti ihan suomalaisille) aika paljon, mika on mun mielesta kummallista, koska elamalla musiikilla en mielestani satuta tai loukkaa ketaan, ole eparehellinen, hyodyton, tai hairitse kenenkaan muun elamaa. Ma voin jollain tavalla ymmartaa ihmisten ennakkoluuloja, koska suoraan sanottuna, jonkun aikaa makin hapesin sita, etta mulla ei oo sellasta tyota, minka iso osa ihmisia maarittelee "oikeeksi tyoksi", vaan elan siis omalla pitkaaikasella harrastuksellani. Minka oon tajunnut olevan taysin typeraa ja turhaa.
Meksikossa oletettavasti kulttuuri ja maan tilanne muutenkin on taysin erilainen kun Suomessa, ja ihmiset on enemman oman onnensa nojassa kun Suomessa. Tavattuani mun muusikkopoikaystavan, paatin kokeilla tata elamantyylia avoimin mielin. Sillon se oli periaatteessa mun "ainut vaihtoehto" kielitaidon puutteesta johtuen, nyt se on mun oma valinta. Mun normaaliin paivaan kuuluu kahviloissa, ravintoloissa, ja no, eri ruokapaikoissa soittaminen ja ihmisten viihdyttaminen. Valilla tulee puhelinsoitto ja tilaus esimerkiksi synttareille, muuhun juhlaan tai vaikkapa serenaadia laulamaan keskiyolla tytto- tai poikaystavalle (jep, naa on astetta romanttisempia taallapain) , tai vaikka aideille aitienpaivana. Palkkani saan suoraan kuulijoitten tipeista tai yksityistilaisuuksissa erikseen sovitun summan.. Ja kylla, rahallisesti parjaan paremmin kun varmaan suurin osa meksikolaisista, joista iso osa tienaa sen 100 pesoo, eli noin 5 euroo paivassa tyoskennellen jossakin yrityksessa 6 paivaa viikossa 8-10 tuntia. Haluun kertoa tasta nyt lahinna vapauttaakseni itseani, silla tahan paivaan asti oon saanut kuulla niin monenlaista negatiivista kommenttia, joista suurin osa on varmaan ihan hyvalla tarkoitettujakin, mutta kuitenkin aina en voi olla arsyyntymatta ihmisten ennakkoluuloisuudesta.
Ja jep, mulla ei oo kiinteeta tunti-, paiva-, tai kuukausipalkkaa, ja on aikoja jollon on taloudellisesti epavakaampaa, ja jos sattuu sairastumaan eika aanta tule, on tietysti kurjempi juttu, mutta saan olla ihan alyttoman kiitollinen siita, etta saan elaa nyt silla, mista eniten tykkaan, vaikka elama ei ookaan niin glamouria.
Oon kuitenkin saanut niin paljon enemman hyvaa kuin pahaa uskaltamalla astua sen perinteisen kaavan ulkopuolelle, ja jattaa myos ihan omat ennakkoasenteeni nurkkaan. Ihmisten tunteelliset reaktiot musiikkiin on korvaamattomia ja kuten sanoin, ihmiset jaksaa taalla kannustaa. Oon oppinut musiikista ja itsestani enemman ja paassyt esiintymaan yhteen Morelian isoista hotelleista, ja saanut kutsun laulamaan Morelian paa aukiolle. Oon ennenkaikkea saanut rohkeutta ja uskaltanut myos epaonnistua, ja oppinut, etta ei se oo niin vakavaa. Oon juossut nauraen ja anteeksipyydelllen pois tacopaikasta kun pokka ei pitanyt laulun loppuun asti, kun sattui hauska kommellus. Oon tutustunut moneen, hienoon muusikkoon joilta oon oppinut paljon musiikista, myos elamasta, vaikka kliseiselta kuulostaakin. Oon myos reppureissannut kitaran kanssa ja laittanut kitararepun kolikoita varten maahan torin laidalla. Voi olla, etta jollekin oon kerjalaismuusikko ja voi olla, etta jollekin aloitteleva artisti, mutta talla tiella aion pysya ainakin toistaiseksi.
