Nyt on jo kaksi viikkoa takana täällä Espanjassa. Oon viettänyt myös ensimmäinen joulun poissa kotoa, ja yleensäkin ensimmäiset viikot kun asun poissa kotoa tai muualla kun Suomessa ja kun teen töitä ulkomailla. Näihin viikkoihin on mahtunut niin paljon tuntemuksia ja kokemuksia ihan laidasta laitaan - onnellisuutta ja iloo, naurua ja hauskanpitoo mutta myös uupumusta, hämmentyneisyyttä, ikävää, ärtymystä ja ekat kyyneleetkin on vuodatettu. Sopeutuminen täysin erilaiseen kulttuuriin ja tapoihin, tutustuminen perheeseen ja uusiin kavereihin, uuden kielen opiskelu ilman minkäänlaista pohjaa ja ennenkaikkea ihan kokonaan uuteen elämäntilanteeseen totuttautuminen ei ookaan 24/7 ruusuilla tanssimista, vaan käy välillä ihan työstä ja vaatii ponnisteluja, aikaa ja energiaa. Okei saattaa jonkun korviin kuulostaa itsestäänselvyydeltä, periaatteessa se sitä onkin: eihän tällasesta muutoksesta voi mitenkään selvitä ilman kasvukipuja. Ja nimenomaan kasvukipuja, koska tällaset asiat elämässä kai eniten kasvattaa?
Mä lähin tänne ihan järjettömän kovalla innolla, toivoa ja odotuksia täynnä että vaikka tiedostin kaikki noi edellä mainitut asiat jollain järjen hippusella, yllätyin ehkä vähän siitä että oonkin aika ajoin tosi uupunut kaikesta ja vastaan on tullut ja tulee vielä varmasti haastaviakin juttuja. Mutta kärsivällisyys palkitaan, that's what I tell myself;) ja ihan varmasti palkitaan! En malta odottaa et handlaan espanjan sujuvasti!
Aaaanyway, joulunvietto täällä oli kokemuksena todella positiivinen! Viime vuosina joulut on kulunu lähinnä angstin vallassa (kuulostanpa todella masentuneelta tässä postauksessa? En oikeesti oo, en vaan oo jouluihmisiä haha) mutta täällä suuren perheen ympäröimänä hyvää ruokaa (ahhh tää ruoka täällä on jotain täydelllistä) syöden ja rentoutuen se tuntukin piiitkästä aikaa kivalta! Täällä on muuten myrskynnyt ihan hulluna, tuulee parhaimmillaan yli 120 km/h ja vettä ropisee ikkunoihin välillä niin ettei voi öisin nukkua.
Enimpien joulunviettojen jälkeen torstaina lähettiin kahden tytön voimin Vigon yöelämään alottaen pikkupubeista puolenyön jälkeen ja siitä siirtyen pikkuhiljaa isompiin juhliin. Kolmas kuva ylhäältä on yhdestä enemmä tai vähemmän hipahtavasta paikasta, jonne pari edellisessä paikassa meidän tapaamaa paikallista tyttöö johdatti meiät. Siellä soitti akustinen bändi ja meininki oli aika höyrynen mutta todella rento hahahh! Täällä muuten kunnon bileet alkaa vasta kolmen ja neljän välillä aamuyöstä, ennen sitä ei oo tanssilattioilla ketään - baarit siten myös sulkee ovensa joskus kuuden jälkeen. Mutta ensin kierrellen eri paikoissa löydettiin lopulta kunnon fiesta ja oli sairaan hauskaa! Paikalliset kyllä osaa bailata hahha. Ja aaah miten sanoinkuvaamattoman ihanaa oli olla ulkona kun ei tarvinnut kertaakaan kuulla "timantit on ikuisiaaaaaaaaaaaaooooooo", vaan ehdottomasti eniten baareja hallitsi lattaribiisut, oujee. Jotain mitä odotin niiiin paljon Espanjan yöelämältä! Viimesenä ennen pilkkua soi Celtan, Vigon futisjoukkueen biisi ja haha se oli jännää ja aika hauskaa kun kaikki laulo vaan jotain futisbiisiä viimesenä baarissa.
Asiasta viidenteen, musta vähän tuntuu, että mun enkku vaan huononee täällä, ruotsi unohtuu kokonaan ja kaikki kielet päässä on ihan sekasin. Oon kirjottanu varmaan kymmeneen kertaan et kukaan ei puhu enkkua, ja siis mun on vaan pakko puhua espanjaa päivittäin, vaikkei sanoja eka löydykkään varastosta ollenkaan. Ja kun keskustelee englanniks, mikä on siis yks mun tehtävistä lasten kanssa, sillonkin täytyy puhuu yleensä mahdollisimman "helposti" ja yksinkertasia sanoja ja lauseita käyttäen, eli ei se englanti pääse kauheesti kehittymään täällä.
Mutta huh, tästä saatto tulla noin kilometrin pitunen teksti täynnä sekavia lauseita. Joten nyt sänky kutsuu, buenas noches amigos!
-001.jpg)
