Ven conmigo

Taalla kirjoittaa kuollut Helena, jonka hiuksissa roikkuu parhaillaan viisivuotias espanjalaistytsy. Mulla ei nyt kulje yhtaan ajatus, vaikka viime yon nukuin ihan hyvin, sita ennen olin valveilla melkein 40 tuntia putkeen, ja kylla tuntuu vahan nahoissa vielakin. Eilen saavuin pitkaan seikkailtuani ( Riikan lentolentalla Helena Ahti-Hallbergin ja Talen kanssa ja Lontoon Gatwickissa eksyttyani - huh siella oli vaikeempaa vaihtaa konetta kun Chicagossa???) Portugaliin Porton lentokentalle, jossa sitten sain kuulla etta mun laukku on Lontoossa. Etta jesjes! Talla hetkella se on kuulemma Madridissa, ja sunnuntaina saan sen. Ai etta siita tulee ihana jalleennakeminen, omat tavarat on saanu tassa ihan uuden merkityksen !! Taalla on todella vaikea kommunikoida englanniks, koska tosi harva sita oikeesti puhuu. (Nyt joudun vaihtaan puhelimelle, en tiiä miten kirjottaminen onnistuu) Anyway. Lentokoneessa mun vieressä istu sopivasti mukava portugalilaismies, joka autto mua kaikessa, ja ilman sitä oisin ollu kyllä aivan kusessa, koska Portugalissakaan se englanti ei ihan hirveen hyvin toiminu. Mun piti ottaa sieltä bussi tänne Vigoon ja siitäkin kysyin noin kymmeneltä ihmiseltä neuvoo ennen kun valitsin (onneks oikeen) bussin! Ihmiset varmaan katto pitkään kun koko ajan hymyilin yksikseni kun hölmö (Roosan sanoin...) ja nauratti vaan ihan ilman syytä, kun se tunne olla  siellä ihan hukassa, mutta silti niin onnessani siitä että oon täällä ja pärjään itsekseni vaikkakin mutkien kautta, oli ihan paras ::)

Tän päivän oon kulkenu meikittä ihan järkyttävän näkösenä, halvimmissa vaatteissa mitä kaupasta löysin, pitkin kaupunkia, ja voi luoja miten kaipaankaan mun matkalaukkua tällä hetkellä. Ja oho tästä saa nyt ehkä tosi negatiivisen kuvan kun valitan koko ajan siitä! Mutta siis mahtava eka päivä mulla on ollut: oon viettäny jonkun kaks tuntia tän perheen isovanhempien kanssa tänään kolmistaan, jotka ei siis puhu englantia ollenkaan, joten on tässä jo espanjaa mukaan tarttunu ihan kivasti. Muchas gracias, si, soy Helena, hola ja que tal ymsyms on kovassa käytössä. Niistä pikkujutuista mitä kaverit Texasissa viime kesänä opetti espanjaa ja portugalia on oikeesti ollu hyötyä - en ois ehkä uskonu sillon... Mutta anyway pt. 2, nää lapset on kyllä aivan ihania. Tänään kun haettiin ne koulusta, nuorimmainen hyppäs heti syliin, aw. 

Anyway pt. 3, anteeksi maailman sekavimmasta tekstistä, joka ei sisällä kuvia, paitsi ehkä yhden kakkalaatuisejos osaan lätkästä sen tohon tällä kännykällä. Mä meen nyt kattoon tähdenlentoja perheen isukin kanssa! Adios amigos!