Happy free confused and lonely at the same time, it's miserable and magical

Nyt on jo kaksi viikkoa takana täällä Espanjassa. Oon viettänyt myös ensimmäinen joulun poissa kotoa, ja yleensäkin ensimmäiset viikot kun asun poissa kotoa tai muualla kun Suomessa ja kun teen töitä ulkomailla. Näihin viikkoihin on mahtunut niin paljon tuntemuksia ja kokemuksia ihan laidasta laitaan - onnellisuutta ja iloo, naurua ja hauskanpitoo mutta myös uupumusta, hämmentyneisyyttä, ikävää, ärtymystä ja ekat kyyneleetkin on vuodatettu. Sopeutuminen täysin erilaiseen kulttuuriin ja tapoihin, tutustuminen perheeseen ja uusiin kavereihin, uuden kielen opiskelu ilman minkäänlaista pohjaa ja ennenkaikkea ihan kokonaan uuteen elämäntilanteeseen totuttautuminen  ei ookaan 24/7 ruusuilla tanssimista, vaan käy välillä ihan työstä ja vaatii ponnisteluja, aikaa ja energiaa. Okei saattaa jonkun korviin kuulostaa itsestäänselvyydeltä, periaatteessa se sitä onkin: eihän tällasesta muutoksesta voi mitenkään selvitä ilman kasvukipuja. Ja nimenomaan kasvukipuja, koska tällaset asiat elämässä kai eniten kasvattaa?

 Mä lähin tänne ihan järjettömän kovalla innolla, toivoa ja odotuksia täynnä että vaikka tiedostin kaikki noi edellä mainitut asiat jollain järjen hippusella, yllätyin ehkä vähän siitä että oonkin aika ajoin tosi uupunut kaikesta ja vastaan on tullut ja tulee vielä varmasti haastaviakin juttuja. Mutta kärsivällisyys palkitaan, that's what I tell myself;) ja ihan varmasti palkitaan! En malta odottaa et handlaan espanjan sujuvasti! 

Aaaanyway, joulunvietto täällä oli kokemuksena todella positiivinen! Viime vuosina joulut on kulunu lähinnä angstin vallassa (kuulostanpa todella masentuneelta tässä postauksessa? En oikeesti oo, en vaan oo jouluihmisiä haha) mutta täällä suuren perheen ympäröimänä hyvää ruokaa (ahhh tää ruoka täällä on jotain täydelllistä) syöden ja rentoutuen se tuntukin piiitkästä aikaa kivalta! Täällä on muuten myrskynnyt ihan hulluna, tuulee parhaimmillaan yli 120 km/h ja vettä ropisee ikkunoihin välillä niin ettei voi öisin nukkua.  

Enimpien joulunviettojen jälkeen torstaina lähettiin kahden tytön voimin Vigon yöelämään alottaen pikkupubeista puolenyön jälkeen ja siitä siirtyen pikkuhiljaa isompiin juhliin. Kolmas kuva ylhäältä on yhdestä enemmä tai vähemmän hipahtavasta paikasta, jonne pari edellisessä paikassa meidän tapaamaa paikallista tyttöö johdatti meiät. Siellä soitti akustinen bändi ja meininki oli aika höyrynen mutta todella rento hahahh! Täällä muuten kunnon bileet alkaa vasta kolmen ja neljän välillä aamuyöstä, ennen sitä ei oo tanssilattioilla ketään - baarit siten myös sulkee ovensa joskus kuuden jälkeen. Mutta ensin kierrellen eri paikoissa löydettiin lopulta kunnon fiesta ja oli sairaan hauskaa! Paikalliset kyllä osaa bailata hahha. Ja aaah miten sanoinkuvaamattoman ihanaa oli olla ulkona kun ei tarvinnut kertaakaan kuulla "timantit on ikuisiaaaaaaaaaaaaooooooo", vaan ehdottomasti eniten baareja hallitsi lattaribiisut, oujee. Jotain mitä odotin niiiin paljon Espanjan yöelämältä! Viimesenä ennen pilkkua soi Celtan, Vigon futisjoukkueen biisi ja haha se oli jännää ja aika hauskaa kun kaikki laulo vaan jotain futisbiisiä viimesenä baarissa. 

Asiasta viidenteen, musta vähän tuntuu, että mun enkku vaan huononee täällä, ruotsi unohtuu kokonaan ja kaikki kielet päässä on ihan sekasin. Oon kirjottanu varmaan kymmeneen kertaan et kukaan ei puhu enkkua, ja siis mun on  vaan pakko puhua espanjaa päivittäin, vaikkei sanoja eka löydykkään varastosta ollenkaan. Ja kun keskustelee englanniks, mikä on siis yks mun tehtävistä lasten kanssa,  sillonkin täytyy puhuu yleensä mahdollisimman "helposti" ja yksinkertasia sanoja ja lauseita käyttäen, eli ei se englanti pääse kauheesti kehittymään täällä. 

Mutta huh, tästä saatto tulla noin kilometrin pitunen teksti täynnä sekavia lauseita. Joten nyt sänky kutsuu, buenas noches amigos!

Remember:

• To enjoy the life

• To relax more

• To care about the people who care about you

• To do things that make you happy

• To love yourself too

• To take care of yourself in every possible way 

• To laugh when you want to

• To cry when you need to 

• To always listen to your heart, no matter how insane it seems

• Don't let your past define you

• To cherish your dearest memories but also to have the courage to start a new chapter in your life

• Never ever doubt yourself again

 

 

•  It's okay not to be strong all the time

• Other people's opinions don't matter

• In the end you only regret the chances you didn't take  

 

• You deserve happiness

• Every person who comes into your life has a meaning

• Never give up on anything you can't live a day without thinking about

Peace & love

Feliz navidad, merry christmas, god jul & hyvää joulua kaikille ihmisille ja eläimille kaukana ja lähellä 

Sparks fly whenever you smile

    

   

Ah viikonloppu. Perjantai oli aivan ihana päivä, aurinko paisto koko päivän ja oli niin lämmintä. Paitsi aamulla ja yöllä oli hyytävän kylmä, okei oon kadottanu mun suomalaisen kylmyydensietokyvyn viikossa? Tai no en oikeestaan oo varma onko mulla ikinä semmosta ollukaan. Tosiaan perjantai aamuna lähdin polkemaan poliisiasemalle hakemaan mun espanjalaista henkilökorttia, en oo varma onks toi oikee käännös sille, mut joku vastaava kuiteski. Ja kuinka ollakaan, kunkaan ei puhunut englantia. Ainut englanninkielinen "lause" mitä sain irti sieltä oli "how time", millä poliisisetä  tarkoitti kuinka kauan aion viipyä Espanjassa. Huuh, jokanen päivä on kyllä ihan oma seikkailunsa täällä. Plus että paluumatkalla taas eksyin enemmän tai vähemmän, jep, taas. Alan jo hiljalleen oleen niin tottunu eksyksissä olemiseen että lähinnä vaan naurattaa. No mut sit jatkoin matkaa ruokakaupan kautta rantaviivaa pitkin pyöräillen lähistöllä olevalle pikkusaarelle, jossa vietin parisen tuntia suklaalevy ja vanha kunnon mp3 seuranani. Näköalasta ei voinut kyllä valittaa, kun suoraan edessä avautu Atlantti, ah että rakastan tätä merta! Voisin tuijottaa vaan kauas eteenpäin  varmaan ikuisuuden kyllästymättä. Olin myös ehkä vähän tyhmänrohkea varmaan ekaa kertaa elämässäni, kun lähdin kiipeilemään liukasta ja jyrkkää rantakivikkoo pitkin aika pitkälle rannasta ja en tosiaan tiennyt yhtään että millon vuorovesi vaihtuu, sillä vesi siis oli alhaalla sillä hetkellä. Ja niin, kävin tosiaan myös uimassa! Jeejee, valtameressä keskellä talvea - kylmää oli mutta ainakin virkistävää! Kuitenkin rannalla oli huippulämmin. 

Illalla vein lapset uimahalliin ja sen jälkeen keskustaan, mistä myöhemmin suunnattiin drinksuille ja haukkaamaan iltapalaa parin saksalaisen tytön kanssa. Tänään oon vietellyt vapaapäivää rentoutuen ja juurikin äsken saavuin keskustasta kotiin. Käytiin taas iltapalalla, ja sitten suunnattiin pieneen espanjalaiseen jalkapallopubiin juomaan mojitot, jotka oli aivan törkeen hyviä, eikä hintakaan päätä pahemmin huimannut - 3 e kappale. En yhtään muista mitä ne yleensä Suomessa maksaa? Mutta oli kyllä tosi rento ilta! Näyttää muuten pahasti siltä, että ens viikolla joudun mekko-ostoksille ja viikonlopulla pääsen vihdoin luultavasti kokemaan espanjalaista yöelämää kunnolla ;) Yo quiero bailar! 

If anybody says your name I wanna run away, it's been forever and I can't forget you

Ready to go biking

Océano Atlántico

pizza mobiileja?

Mun ensimmainen viikko taalla on kulunut kun siivilla! Naihin paiviin on mahtunut ihan jarjettoman paljon kaikkea, oon kokenut myos sen ensimmaisen paskan paivan, kun kaikki turhauttaa ja arsyttaa. Mutta suunta jalleen ylospain, paa pystyyn ja hymya huuleen! Tahan kulttuuriin ja naihin tapoihin on kylla totuttelemista, valilla mietin etta oonko enaa samalla planeetalla kun viikko sitten hahh! Rakastan sita etta taalla ollaan niin paljon rennompia yleisesti elaman suhteen. Kellaan ei oo kiire mihinkaan. Mun host-isalta kuulen jatkuvasti: "Relaaax, relaaax", "tomorrow is another day" ymsyms! Oon sita mielta, etta kaikkien tulis ottaa mallia tasta, erityisesti mun... Mista tulikin mieleen, etta panikoiduin taas enemman tai vahemman kun eksyin tanaan kymmenennen kerran. Valilla tuntuu etta vietan enemman aikaa harhateilla kun siella missa pitais, mutta ei se nyt ihan taysin niinkaan ehka oo kun ajattelee. Tanaan siis otin ensimmaista kertaa polkupyoran alle ja lahdin keskustaa kohti aamupaivalla. Menomatka meni ihan bieeen, mutta tullessa kaannyin jossain kohti vaaralle tielle ja sitten tulikin poljettua muutama extrakilometri.

Mun eniten kayttama lause taalla kaikenkaikkiaan on luultavasti "Perdona, podrías decir me dónde esta Coruxo, centro de Vigo, Canido o Principe?"  eli suunnilleen kai etta anteeksi, voisitko kertoa missa on se ja se, blaablaablaa. Ymmarran ehka neljasosan siita vastauksesta, oon silleen etta si, vale, si, vale, muchas gracias,  kuljen vahan matkaa eteenpain ja toistan saman kysymyksen. Siten oon tieni lopulta loytanyt oikeeseen paikkaan heh. Taa kaupunki, varsinkin ydinkeskusta on ihan taynna jarkyttavan kokosia yla- ja alamakia, ja jos mulla ei vuoden paasta oo jattimaiset reisilihakset niin sitten ei millonkaan. Jos siis jaksan vaan pyorailla, mita kylla tuun luultavimmin tekemaan koska en jaksa ootella busseja, saastan rahaa, seka saan muchosti hyotyliikuntaa! Mutta apua kello on taas jo yli yks yolla.  A hora tengo que ir a la cama. Tai jotain!

No hablo inglés

Koko ajan unohdan, etta on joulukuu, tai etta on talvi, ja ihan oikeesti joulu on reilun viikon paasta? Naa lampotilat taalla vastaa ehka Suomen elo-syyskuuta, ja parhaimmillaan on paivisin joku parikymmenta astetta, yleensa ehka reilu 15. Osa taalla menee rannalla aurinkoisena paivana bikineissa, ja lauantaina kaytiin pyoralenkilla kahlaamassa Atlantissa, jonka vesi oli kylla hyisen kylmaa, mita se on kuulemma kylla suurimman osan vuodesta. Mutta siis, ihan yollakin tarkenee ohut neule paalla.

  


Edellisen kerran kun kirjotin englannin kielella kommunikoimisen vaikeudesta taalla, en tiennyt viela yhtaan mitaan. Taalla ei oikeesti kukaan puhu englantia. Bussikuskeista poliiseihin, ei kukaan. Nadie. Tanaan oli mun aika matkustaa ekan kerran paikallisbussilla keskustaan yksin. Etsiessani epatoivoissani oikeeta bussipysakkia, ensimmaisen vastaantulijan kohdalla huomasin pian espanjankielen sanoja tulevan ulos suustani, kehonkielen ja random enkkusanojen avituksella (mista ei kylla ollut yhtaan mitaan hyotya??). Kyseessa oli onneks tosi mukava vahan vanhempi mies jolla oli sama maaranpaa kun mulla, ja autto mua jaamaan oikeella pysakilla pois. Bussimatkan jalkeen se mies viela kyseli kovasti etta minne oon matkalla ja etta loydanko perille, ja kun kerroin mun maaranpaan, se vain huudahti :"Guapa, un besito", ja sitten poskipusujen (oon jo melkein tottunut niihin taalla hahah)  jalkeen matkasin kahville parin muun au pairin kanssa. Mista tulikin mieleen! Oon oppinut juomaan kahvia taalla. Oikeesti !! Mina, ikuinen mehulapsi. Se on oikeesti hyvaa taalla. Okei, ekan kerran maistoin ihan vaan puhtaasti sen takia etta olin ihan sairaan vasyny. Mutta koska tuolloin totesin etta tatahan voi oikeesti juoda taalla, on siita tullu jo melkein tapa. Koska edelleen touhua riittaa ja energiaa mulla ei kylla oo viela liikaa ollut.

Sunnuntai-iltana kaytiin viiden muun au pairin kanssa ulkona syomassa italialaisessa ravintolassa. Siita lahdettiin yhden tyton kanssa kotiinpain joskus ennen puolta yota, ja kun en todellakaan ollut tietonen etta milla pysakilla mun kuului jaada pois, jain tietenkin liian aikaisin, ja lahdin kavelemaan siita viela aivan vaaraan suuntaan. Harhailin puolisen tuntia pimeilla espanjalaisilla kujilla ja kun kaikki alko nayttaa vieraalta ja isompi autotie tuli vastaan, alko vahan sydan pamppailemaan ja tekstasin hostaidille etta oon eksyksissa. Onneks en ihan hirveen kaukana lopulta ollut ja sitten ne hakikin mut kotiin, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Huh tanaan kylla alkoi vahan pelottamaan ajatus pimeella yksin liikkumisesta, koska kun sanoin perheen vanhemmille etta ajattelin menna kaymaan kavelylla kun lapset on menneet nukkumaan, tuli sielta aika vastahakoisia kommentteja. Nyt tajuaa ainakin oikeesti sen, miten turvallista on asua Suomessa - eihan tallasilla asioilla tarvitse vaivata paataan ollenkaan siella! Kuulemma siis taallakin yleisesti on ihan turvallista, varsinkin naapurustossa ja talleen, mutta isompien teiden varsilla iltasin yksin liikkuminen ei kuulemma tule kuuloonkaan. Mita siis juurikin harrastin tossa eilisiltana hehhhe.... Voin siis sanoo heipat iltalenkeille.....Mentiin viela tanailtana kaveleen ja tsekkaamaan lahimmat bussipysakit perheen isan kanssa, ja vahan tuli saikky olo, kun paasin todistamaan pikkukujan hamarassa tapahtuvaa huumekauppaa tossa naapuruston ulkopuolella. Teen ehka virheen kun kirjotan tasta taalla koska kohta varmaan tulee kotoa puhelinsoittoa etta mulle on varattu seuraava lento takasin Suomeen...

Huomenna paasen ekaa kertaa espanjantunneille, kun matkaan kielikouluun! Oon ihan innoissaniii ! Toivottavasti alan pian tajuamaan tata kielta kunnolla.
Mutta nyt on jo myoha & huomenna aikanen aamu, joten sanky kutsuu. Ciaoo!

Ven conmigo

Taalla kirjoittaa kuollut Helena, jonka hiuksissa roikkuu parhaillaan viisivuotias espanjalaistytsy. Mulla ei nyt kulje yhtaan ajatus, vaikka viime yon nukuin ihan hyvin, sita ennen olin valveilla melkein 40 tuntia putkeen, ja kylla tuntuu vahan nahoissa vielakin. Eilen saavuin pitkaan seikkailtuani ( Riikan lentolentalla Helena Ahti-Hallbergin ja Talen kanssa ja Lontoon Gatwickissa eksyttyani - huh siella oli vaikeempaa vaihtaa konetta kun Chicagossa???) Portugaliin Porton lentokentalle, jossa sitten sain kuulla etta mun laukku on Lontoossa. Etta jesjes! Talla hetkella se on kuulemma Madridissa, ja sunnuntaina saan sen. Ai etta siita tulee ihana jalleennakeminen, omat tavarat on saanu tassa ihan uuden merkityksen !! Taalla on todella vaikea kommunikoida englanniks, koska tosi harva sita oikeesti puhuu. (Nyt joudun vaihtaan puhelimelle, en tiiä miten kirjottaminen onnistuu) Anyway. Lentokoneessa mun vieressä istu sopivasti mukava portugalilaismies, joka autto mua kaikessa, ja ilman sitä oisin ollu kyllä aivan kusessa, koska Portugalissakaan se englanti ei ihan hirveen hyvin toiminu. Mun piti ottaa sieltä bussi tänne Vigoon ja siitäkin kysyin noin kymmeneltä ihmiseltä neuvoo ennen kun valitsin (onneks oikeen) bussin! Ihmiset varmaan katto pitkään kun koko ajan hymyilin yksikseni kun hölmö (Roosan sanoin...) ja nauratti vaan ihan ilman syytä, kun se tunne olla  siellä ihan hukassa, mutta silti niin onnessani siitä että oon täällä ja pärjään itsekseni vaikkakin mutkien kautta, oli ihan paras ::)

Tän päivän oon kulkenu meikittä ihan järkyttävän näkösenä, halvimmissa vaatteissa mitä kaupasta löysin, pitkin kaupunkia, ja voi luoja miten kaipaankaan mun matkalaukkua tällä hetkellä. Ja oho tästä saa nyt ehkä tosi negatiivisen kuvan kun valitan koko ajan siitä! Mutta siis mahtava eka päivä mulla on ollut: oon viettäny jonkun kaks tuntia tän perheen isovanhempien kanssa tänään kolmistaan, jotka ei siis puhu englantia ollenkaan, joten on tässä jo espanjaa mukaan tarttunu ihan kivasti. Muchas gracias, si, soy Helena, hola ja que tal ymsyms on kovassa käytössä. Niistä pikkujutuista mitä kaverit Texasissa viime kesänä opetti espanjaa ja portugalia on oikeesti ollu hyötyä - en ois ehkä uskonu sillon... Mutta anyway pt. 2, nää lapset on kyllä aivan ihania. Tänään kun haettiin ne koulusta, nuorimmainen hyppäs heti syliin, aw. 

Anyway pt. 3, anteeksi maailman sekavimmasta tekstistä, joka ei sisällä kuvia, paitsi ehkä yhden kakkalaatuisejos osaan lätkästä sen tohon tällä kännykällä. Mä meen nyt kattoon tähdenlentoja perheen isukin kanssa! Adios amigos!

           

                

               

ylioppinut

Ylioppilaspaardit on nyt paardeiltu, ja mulla oli kyllä ihan törkeen hauskaa aina torstaista lauantaihin asti,  lauantain pikkutunteja lukuunottamatta, mutta ei sillä niin väliä! Suuri kiitos kaikille muistaneille ja kanssajuhlijoille :--)  Reilu 24 tuntia niin starttaa mun matka kohti Helsinki-Vantaata !!!

PS. En tajua nyt yhtään miks tää blogger pilaa noiden kaikkien kuvien laadun ihan totaalisesti?

Te necesito

Holaaa. Viikonlopusta jäi käteen tämmönen epämääränen flunssa, ehkä lievä kuumekin, en oo varma, en oo jaksanut mitata. Tää ei oo kyllä ihan kaikkein paras hetki tulla kipeeks, torstaina on nimittäin ylioppilasjuhlat ja muutenkin viimesiä päiviä viedään Suomessa, ja ne ois kiva viettää muutenkin kun sängynpohjalla. Perjantai-iltaa vietin Petralla tyttöjen seurassa, ja kun osa lähti extempore reissulle Jyväskylään, mää lähdin kotiin tekemään sushia. Sushi on vaan parasta mitä on, varsinkin itse tehty. 

Lauantaiaamuna lähdin kuin lähdinkin kolmen tunnin yöunien jälkeen reippaana kasin aikaan 

juoksemaan - oli ihan pakko mainita, koska hämmästyin itekin että oikeesti kykenin siihen. Oon ihan sataprosenttisesti ilta- ja yöhminen, ja yleensä teen lenkitkin 9-10 aikaan illalla, välillä myöhempäänkin, koska tuntuu et sillon jaksan kaikista parhaiten. Nyt kärsin ilmeisesti jostain unenpuutteen aiheuttamasta mielenhäiriöstä. Sen jälkeen hyppäsin junaan ja matkasin Jyväskylään katsastamaan ihanan Linnen ihanan uuden kämpän! Sulosin asunto jonka oon ehkä koskaan nähnyt. Illasta Jämsään takaisin päästyäni ajauduin jotenkin paikalliseen baariin, mitä ennen vieteltiin iltaa mm. pullonpyörityksen parissa noiden yksien kanssa, joita mulla tulee kova ikävä <3 On tosi kummallista ajatella, ettei nää osaa kavereista enää vuoteen, kun on tottunu siihen että suurin osa porukkaa on koko ajan siinä suhteellisen lähellä. Onneks ei ihan vielä tarvinnu ihan jokaista kamua hyvästellä.

viikonlopun instakuvat..... 

Eilen lähes koko päivän nukkumisen jälkeen kävin fiilistelykävelyllä ympäri tätä pikkuriikkistä kotikylääni, jota ei kyllä tuu ihan niin kova ikävä... Vaikkakin jos oikein haluaa, kyllähän tästä monta hyvääkin puolta saa keksittyä. Tänään kävin aamulla treenailemassa vielä yo-juhlabiisiä, hui, enää kenraalit jäljellä ennen esitystä! 

Ja vielä loppuun, en tiedä kuinka moni teistä lukee tän, mutta jokatapauksessa: anteeksi, tiedän että kaikki teistä ei ehkä ilahdu että laitan tän kuvan tänne, mutta kun tää kerran on jo fb:ssäkin, otan vapauden tehdä sen silti! Tän kuvan ottamisesta on muistaakseni tänään tasan vuosi jajaja ootte ihquja <3

Nukkumatti where you at

Kello on varttia vaille viisi keskiviikkoaamuna ja en oo nukkunut silmäystäkään. Nukkumatti ei oo mun lähimpiä ystäviä, ainakaan näin yöaikaan, siispä oli ihan pakko tulla raapustamaan tänne jotain epämääräistä tajunnavirtaa. On hirveen petollista, kun ei oo koulua eikä mitään minkä takia herätä aikasin, niin tulee vaan valvottua kaikki yöt........ Epäilen kyl että  aika myöhäiseksi menneellä iltalenkillä on myös osuutta tän yön unettomuuteen!

Yritin aiemmin tänään, tai siis eilen, panostaa vähän tähän blogin ulkoasuun, ja vaik en mitään hienouksia osaakaan tälle tehdä on tää nyt ainakin parempi kun se edellinen :--) Mutta nyt uutta yritystä kehiin unensaamisessa, buenas noches! 

PS. 

Mä tuun kylmästä lämpimään, ja vaikka ootkin kaukana siellä

17 päivää! Mitä vitsiä tapahtuu. Latvian, Englannin ja Portugalin kautta mun pitäisi lopulta päätyä Espanjan Vigoon ihan itsenäisesti.  Täyttä hulluutta, musta ei tunnu yhtään et oon muuttamassa. Kuka tulisi takomaan mun päähän tän kaiken, että alkaisin tekeen asioiden eteen jotain ennen kun on oikeesti lähtöaamu? Ei mulla oo hajua mitä pakkaan, mihin pakkaan, millon pakkaan - vielä täytyy tehdä maistraattiinkin jotain muuttoilmotuksia sun muita! Tuntuu että elämässä tapahtuu tällä hetkellä paljon enemmän kun mihin kerkeisin keskittymään, enkä osaa yhtään ajatella tätä päivää pidemmälle. Tavallaan...

Tässä kun alkaa oikeen miettimään ja lietsomaan itsellensä paniikkia niin takaraivoon hiipii kaikenlaisia ajatuksia; mitäjosmitäjosmitäjos....? Aion työskennellä vuoden au pairina. Mitä jos en osaa hoitaa lapsia? Mitä jos pilaan kaikki ruoat joita yritän tehdä? Mitä jos mun isäntäperhe antaa mulle kenkää heti kättelyssä kun en osaakaan mitään? Nojoojoo, en mä täysin tosissani itsestäni ihan noin ajattele enkä ihan niin pimahtanut oo että näitä pyörittelisin päässäni jatkuvasti - en mä ehkä sillon olis mihinkään lähdössä. Mutta mä en myöskään oikeen osaa ottaa rauhassa kovin montaa asiaa tässä elämässä (lue: mitään). 

En oikeestaan tiedä miks päädyin valitsemaan just Espanjan. Texasissa vietetyn viime kesän jälkeen mun elämää on hallinnut päällimmäisenä ajatus "pakko päästä pois täältä". Kotiinpaluu otti koville niiden viiden viikon jälkeen... Hassua miten niin lyhyt aika voi muuttaa ihan kaiken. Olin kuitenkin pitkään vielä tänä syksynäkin lähdössä Tukholmaan työnhakuun, mutta sitten kelailin vähän aikaa, ja seuraavana hetkenä olinkin tekemässä aupair -hakemuksia, ja Espanja sattui yhdeksi mun toivemaista.
Viime kesänä opin myös ensimmäiset (ja epäilemättä hyödyllisimmät ehhe) lauseet espanjaks, nyt oonki ihan hulluna siihen kieleen. Mulla on myös pidemmän aikaa ollut pakonomainen, oikeesti pakonomainen, tarve päästä Meksikoon, Väli-Amerikkaan ja muutenkin Atlantin toiselle puolelle tällä kertaa sinne päiväntasaajan eteläpuolelle ja siellä jos missä espanjan kielitaidosta olis varmasti hyötyä. Toivottavasti se oliskin mulla vuoden päästä hallussa edes jotenkin! Who knows missä sitä sillon taas ollaan.

En kyllä välttämättä olisi uskonut että pääsen vielä tän vuoden puolella oikeasti pois Suomesta, varsinkin kun musta tuntuu että ihan vasta  sieltä rapakon takaa palasin. Ei mun pää  kestäiskään tätä paikkaa enää yhtään pidempään, joten täytyy olla  kiitollinen että pääsen lähtemään!

Anywaay, nyt kun tässä oon kirjottanut lähes koko elämäntarinani, aloin miettimään että tuntuupa  oudolta kirjottaa blogia. Perustin tän kuitenkin lähinnä sitä varten että äiti tietää että oon elossa, sitten joulukuun 12. jälkeen! Heh.


Kuvat weheartit.com