No hablo inglés

Koko ajan unohdan, etta on joulukuu, tai etta on talvi, ja ihan oikeesti joulu on reilun viikon paasta? Naa lampotilat taalla vastaa ehka Suomen elo-syyskuuta, ja parhaimmillaan on paivisin joku parikymmenta astetta, yleensa ehka reilu 15. Osa taalla menee rannalla aurinkoisena paivana bikineissa, ja lauantaina kaytiin pyoralenkilla kahlaamassa Atlantissa, jonka vesi oli kylla hyisen kylmaa, mita se on kuulemma kylla suurimman osan vuodesta. Mutta siis, ihan yollakin tarkenee ohut neule paalla.

  


Edellisen kerran kun kirjotin englannin kielella kommunikoimisen vaikeudesta taalla, en tiennyt viela yhtaan mitaan. Taalla ei oikeesti kukaan puhu englantia. Bussikuskeista poliiseihin, ei kukaan. Nadie. Tanaan oli mun aika matkustaa ekan kerran paikallisbussilla keskustaan yksin. Etsiessani epatoivoissani oikeeta bussipysakkia, ensimmaisen vastaantulijan kohdalla huomasin pian espanjankielen sanoja tulevan ulos suustani, kehonkielen ja random enkkusanojen avituksella (mista ei kylla ollut yhtaan mitaan hyotya??). Kyseessa oli onneks tosi mukava vahan vanhempi mies jolla oli sama maaranpaa kun mulla, ja autto mua jaamaan oikeella pysakilla pois. Bussimatkan jalkeen se mies viela kyseli kovasti etta minne oon matkalla ja etta loydanko perille, ja kun kerroin mun maaranpaan, se vain huudahti :"Guapa, un besito", ja sitten poskipusujen (oon jo melkein tottunut niihin taalla hahah)  jalkeen matkasin kahville parin muun au pairin kanssa. Mista tulikin mieleen! Oon oppinut juomaan kahvia taalla. Oikeesti !! Mina, ikuinen mehulapsi. Se on oikeesti hyvaa taalla. Okei, ekan kerran maistoin ihan vaan puhtaasti sen takia etta olin ihan sairaan vasyny. Mutta koska tuolloin totesin etta tatahan voi oikeesti juoda taalla, on siita tullu jo melkein tapa. Koska edelleen touhua riittaa ja energiaa mulla ei kylla oo viela liikaa ollut.

Sunnuntai-iltana kaytiin viiden muun au pairin kanssa ulkona syomassa italialaisessa ravintolassa. Siita lahdettiin yhden tyton kanssa kotiinpain joskus ennen puolta yota, ja kun en todellakaan ollut tietonen etta milla pysakilla mun kuului jaada pois, jain tietenkin liian aikaisin, ja lahdin kavelemaan siita viela aivan vaaraan suuntaan. Harhailin puolisen tuntia pimeilla espanjalaisilla kujilla ja kun kaikki alko nayttaa vieraalta ja isompi autotie tuli vastaan, alko vahan sydan pamppailemaan ja tekstasin hostaidille etta oon eksyksissa. Onneks en ihan hirveen kaukana lopulta ollut ja sitten ne hakikin mut kotiin, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Huh tanaan kylla alkoi vahan pelottamaan ajatus pimeella yksin liikkumisesta, koska kun sanoin perheen vanhemmille etta ajattelin menna kaymaan kavelylla kun lapset on menneet nukkumaan, tuli sielta aika vastahakoisia kommentteja. Nyt tajuaa ainakin oikeesti sen, miten turvallista on asua Suomessa - eihan tallasilla asioilla tarvitse vaivata paataan ollenkaan siella! Kuulemma siis taallakin yleisesti on ihan turvallista, varsinkin naapurustossa ja talleen, mutta isompien teiden varsilla iltasin yksin liikkuminen ei kuulemma tule kuuloonkaan. Mita siis juurikin harrastin tossa eilisiltana hehhhe.... Voin siis sanoo heipat iltalenkeille.....Mentiin viela tanailtana kaveleen ja tsekkaamaan lahimmat bussipysakit perheen isan kanssa, ja vahan tuli saikky olo, kun paasin todistamaan pikkukujan hamarassa tapahtuvaa huumekauppaa tossa naapuruston ulkopuolella. Teen ehka virheen kun kirjotan tasta taalla koska kohta varmaan tulee kotoa puhelinsoittoa etta mulle on varattu seuraava lento takasin Suomeen...

Huomenna paasen ekaa kertaa espanjantunneille, kun matkaan kielikouluun! Oon ihan innoissaniii ! Toivottavasti alan pian tajuamaan tata kielta kunnolla.
Mutta nyt on jo myoha & huomenna aikanen aamu, joten sanky kutsuu. Ciaoo!