keskiviikko 5. helmikuuta 2014

But still I cannot see, if the savage one is me, how can there be so much that you don't know



Mun matka Meksikon Moreliaan alkoi viikko sitten lauantaina kun juoksin kaatosateessa bussipysäkille, josta suuntasin Vigon keskustaan, josta taas suuntasin bussiasemalle, josta lähdin bussilla kohti Portugalia ja Porton lentokenttää. Kuvassa mun kaunis aamupala :--) Portossa odottelua oli n. 7 tuntia, ennenkun mun lento lähti kohti Madridia. Joo, hullua että mun piti eka mennä Espanjasta Portugaliin ja sieltä taas Espanjaan. Mutta ensimmäinen helpotus oli kun sain lähtöselvityksen tehtyä mun matkalle, mikä eisiis ollut mikään itsestäänselvyys, kun lensin siis USAn kautta, ja ne ei siihen koneeseen päästä ilman asianmukasia dokumentteja, mitkä sain hommattua vasta muutamaa päivää ennen lähtöö. Ja vaikka soitin kaikki mahdolliset suurlähetystöt, niin Meksikon kuin USAnkin, en saanut kun väärää infoa ja jouduin kaikesta ottamaan selvää ihan omin avuin. Joten siis jouduin ostelemaan vähän extralentolippuja Meksikon rajan yli että ne hemmot USAssa ois tyytyväisiä. Eli siis reissu Guatemalaan tiedossa huhtikuussa hehhe:--) 




Madridissa odottelua oli tiedossa 17 tuntia, mikä menikin ihan rattoisasti skypetellessä ja jäädytettyä jogurttia syödessä! Sain nukuttua yhteensä ehkä tunnin, niiden hemmetinmoisten lentokenttäkuulutusten takia... Mutta sieltä pääsin onnellisesti Dallasiin lähtevään koneeseen Jenkkilän turvahaastattelujen jälkeen... 




11 tunnin lento rapakon taakse meni yllättävän nopeesti panikoidessa tulevaa maahantuloprosessia ja tullitarkastuksia, jotka  lopulta menikin tosi leppoisasti kun se immigration -setä vaan heitti läpyskää ja kyseli kuulumisia. Dallas Forth Worthin kentällä odottelua oli jälleen 17 tuntia, ja tälläkertaa sain kunnon yöunet Starbucksin sohvalla ahh:--) ja kenttä oli muutenkin niin viihtysä ja täynnä hupaisia tyyppejä, mm. laulavia lentokenttävirkailijoita, joten ei käynyt aika pitkäks! Tehtävänä oli enää yksi lähtöselvitys, ja se oli kohti Meksikoa. 

 
Cosmo & banana split kun kerran Amerikassa oltiin :::) 




Voitteko kuvitella helpotuksen määrää kun Dallasissa sain vihdoin Morelian boarding passin, joka oli varustettu tolla leimalla!! Tässä vaiheessa luulis että oisin ollu niin väsyny etten jaksa enää stressata, mutta mielessä pyöri silti kauhuskenaariot Meksikon tulleista ja maahantulosta, joka oli kuin olikin helpointa ikinä. Morelian lentokenttä oli tosi pikkuruinen ja huumekoirat hyppi laukkuhihnoilla. Lentokoneesta oli henkeäsalpaavat maisemat vuoristoineen!



Lentokentällä vastassa mua oli mahtava perhe, ja oon enemmän kun kiitollinen että löysin tällasia ihmisiä elämääni. Espanjassa näin ja koin paljon enemmän pahassa kun hyvässä, mutta kai silläkin joku tarkotus oli! Ja oon niin onnellinen siitä että älysin tehdä asialle jotain ja vaikka se tie oli pitkä ja tuskainen, tuntuu että nyt oon oikeella polulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti