Hola Meksikosta. En vieläkään voi uskoo että voin sanoo ton ääneen? Monen mutkan kautta löysin vihdoin tieni tänne. Lähtöö edeltävä viikko oli hulluin mun elämässä. En oikeesti tienny että semmonen stressimäärä on olemassa. Sanonpa vaan että älkää kukaan ikinä käyttäkö USAa välilaskupaikkana... Se maa voi tehdä elämästä hankalaa maahantuloprosesseineen....ainakin tässä tapauksessa. Mutta nyt ehkä uskallan ainaki puoliks huokasta helpotuksesta kun oon tänne päässy sen kaiken hulluuden ja yli 50 tunnin matkustamisen jälkeen (halvimmat lennot hehe..). Vajaassa viikossa oon oikeesti kerenny rakastumaan tähän maahan. Oon syöny meksikolaista (ruokaasiis, mikä on kyllä kaikkee muutakun sitä amarillopanchovillatexmexjutskaa) yllinkyllin ja ollut onnellinen. Rakastan tätä kaupunkia ja näitä ihmisiä. Oon leikkinyt lasten kanssa ja oppinut hurjasti espanjaa! Oon istunut aamuauringossa kahvilla ja kiertänyt meksikolaisia markkinoita ja marketteja ja halunnut ostaa kaiken ruuasta koruihin ja unisieppareihin.
Mutta tulin sanoon vaan pikaheipat, nyt mä meen nukkumaan! Hasta luego!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti