I wanna be a part of something I don't know

Mulla on niiiiin paljon suunnitelmia. Niin paljon, etta musta tuntuu etta mun paan sisalla myrskyaa ja mulla on kauhea kiire, vaikka en tee lahes mitaan.Viime aikoina musta on tuntunut silta, etta haluan nyt valiaikaisesti minimoida kaiken tekemisen, selkeyttaakseni itseani. En tieda onko se hyva vai huono, mutta kokeillaan. Musta tuntuu etta lahitulevaisuudessa tulee tapahtumaan ja paljon, mutta en oikein tieda mita. Mulla on ekaa kertaa pitkaan pitkaan aikaan niiiin saamaton olo ja oikein kunnolla. Mun mielikuvitus lentaa siella ja taalla mutta en oikein tieda mita tehda. Oon sekamelska...

Valilla mulla on sellanen olo, etta haluan teha meidan kampasta ihanan ja sisustaajasisustaajasisustaa. Ja etta siella ois kotoinen olo. Mutta valilla taas mietin, etta onko se oikeesti se kamppa, vakituisuus ja tasaisuus se mika tulee tuomaan mulle sisaisen rauhan? Ton edellisen lauseen kirjottaessani mun mielessa juoksi miljoona asiaa, ja vastasinkin itselleni: ei, ei, ei. Mulla on jo hetken aikaa ollut sellanen olo etta puuttuu, puuttuu jotain. Puuttuu se tunne kun unohdat ajatella ja tunnet vaan koko keholla, wau, en oo ikina nahnyt mitaan tallasta.
Jos meita on kaksi seikkailuhenkista, miksipa siis olla hyodyntamatta se, jattaa saamattomuus, hukata aikaa  ja olla kuuntelematta omia vaistojaan? Musta tuntuu etta meidan pitaa menna, menna, menna.

Confundida

Hmmm.. Istun nettikahvilassa ja mulla on koti-ikava. Suomeen. Nyt mulla on meneillaan ekaa kertaa tammonen pidempi jakso kun on tullut ikavoitya takasin pohjoseen. Viimeaikoina taalla on ollut aika levotonta ja sekasortoista. Korruptoitunut hallitus ja poliisi surmaa mieltaanosoittavia opiskelijoita ja mielenosotukset vaan lisaantyy. Mexico Cityssa mellakoidaan. Meksikon presidentti on maailman ignorantein ja pelkastaan isompien jehujen satkynukke.

On ikava sellasta tietynlaista tasapainoo, vakautta, luotettavuutta, turvallisuutta, rauhaa, hiljaisuutta.
Istun tassa ja mun ymparilla pyorii nelja kakaraa tokkien ja tonien ja mun suomimina kiehuu sisalta. Haluan nyt oman tilan.
Mutta minkas teet. Ei auta kun ikavoida. Vaikka kuinka taalla olisin ja sopeutuisin, mikaan ei ota pois niita syvalle kasvaneita juuria. Valilla on tallasia hetkia. Valilla on vaikeeta palloilla henkisesti kahden niin erilaisen maan valilla. Oon hamillani. Ja mulla on ikava mun perhetta ja ystavia. Ja jopa Suomen talvee. On ikava sita etta voi soittaa toiselle selittamatta elamaansa syntymasta asti. On ikava koirien lamposia turkkeja, nassuja ja tassuja. Valilla on outoo yrittaa ymmartaa, mika on selitys tan tarinan takana ja mika on tuonut mut tahan. Ja mihin mun tie vie. Tuntuu kummalta.