Hmmm.. Istun nettikahvilassa ja mulla on koti-ikava. Suomeen. Nyt mulla on meneillaan ekaa kertaa tammonen pidempi jakso kun on tullut ikavoitya takasin pohjoseen. Viimeaikoina taalla on ollut aika levotonta ja sekasortoista. Korruptoitunut hallitus ja poliisi surmaa mieltaanosoittavia opiskelijoita ja mielenosotukset vaan lisaantyy. Mexico Cityssa mellakoidaan. Meksikon presidentti on maailman ignorantein ja pelkastaan isompien jehujen satkynukke.
On ikava sellasta tietynlaista tasapainoo, vakautta, luotettavuutta, turvallisuutta, rauhaa, hiljaisuutta.
Istun tassa ja mun ymparilla pyorii nelja kakaraa tokkien ja tonien ja mun suomimina kiehuu sisalta. Haluan nyt oman tilan.
Mutta minkas teet. Ei auta kun ikavoida. Vaikka kuinka taalla olisin ja sopeutuisin, mikaan ei ota pois niita syvalle kasvaneita juuria. Valilla on tallasia hetkia. Valilla on vaikeeta palloilla henkisesti kahden niin erilaisen maan valilla. Oon hamillani. Ja mulla on ikava mun perhetta ja ystavia. Ja jopa Suomen talvee. On ikava sita etta voi soittaa toiselle selittamatta elamaansa syntymasta asti. On ikava koirien lamposia turkkeja, nassuja ja tassuja. Valilla on outoo yrittaa ymmartaa, mika on selitys tan tarinan takana ja mika on tuonut mut tahan. Ja mihin mun tie vie. Tuntuu kummalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti