Mulla on niiiiin paljon suunnitelmia. Niin paljon, etta musta tuntuu etta mun paan sisalla myrskyaa ja mulla on kauhea kiire, vaikka en tee lahes mitaan.Viime aikoina musta on tuntunut silta, etta haluan nyt valiaikaisesti minimoida kaiken tekemisen, selkeyttaakseni itseani. En tieda onko se hyva vai huono, mutta kokeillaan. Musta tuntuu etta lahitulevaisuudessa tulee tapahtumaan ja paljon, mutta en oikein tieda mita. Mulla on ekaa kertaa pitkaan pitkaan aikaan niiiin saamaton olo ja oikein kunnolla. Mun mielikuvitus lentaa siella ja taalla mutta en oikein tieda mita tehda. Oon sekamelska...
Valilla mulla on sellanen olo, etta haluan teha meidan kampasta ihanan ja sisustaajasisustaajasisustaa. Ja etta siella ois kotoinen olo. Mutta valilla taas mietin, etta onko se oikeesti se kamppa, vakituisuus ja tasaisuus se mika tulee tuomaan mulle sisaisen rauhan? Ton edellisen lauseen kirjottaessani mun mielessa juoksi miljoona asiaa, ja vastasinkin itselleni: ei, ei, ei. Mulla on jo hetken aikaa ollut sellanen olo etta puuttuu, puuttuu jotain. Puuttuu se tunne kun unohdat ajatella ja tunnet vaan koko keholla, wau, en oo ikina nahnyt mitaan tallasta.
Jos meita on kaksi seikkailuhenkista, miksipa siis olla hyodyntamatta se, jattaa saamattomuus, hukata aikaa ja olla kuuntelematta omia vaistojaan? Musta tuntuu etta meidan pitaa menna, menna, menna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti